Emerson meets Steiner!

Aatehistorian erilaiset kehityslinjat leikkaavat toisensa joskus veikeästi, toisinaan tyystin odottamattomasti. Kymmenisen vuotta olen tutkinut Ralph Waldo Emersonin (1803–1882) ajattelua, ja tuon tuosta nimi tulee vastaan erilaisissa yhteyksissä, oli kyseessä Emerson String Quartet, Kainuun Sanomien päivän mietelause tai Andrei Tarkovskin elokuvanäytös, jossa ennen elokuvan alkua yhtäkkiä innostutaan puhumaan Tarkovskin yhteyksistä Steineriin, Emersoniin ja Thoreauhun. Emerson-jousikvartetti on kuin onkin nimetty samaisen Ralph Waldon mukaan, toisin kuin formulakuski Emerson Fittipaldi tai taannoinen progebändi Emerson, Lake & Palmer…

Yhtä lailla Emersonin hahmoon törmää Steiner-pedagogiikan piirissä. Suomen Snellman-korkeakoulua vastaava antroposofinen oppilaitos Englannissa on nimeltään Emerson College (mitä ei pidä sekoittaa samannimiseen, Bostonissa toimivaan retoriikkaopinahjoon), ja viliseepä Emersonin nimi siellä täällä myös Steinerin kirjoituksissa. Kun kymmenisen vuotta sitten haastattelin Helsingissä Suomen antroposofisen liiton toimitiloissa Markku Maulaa, sain kuulla sangen rohkaisevia väitteitä kahden ajattelijan yhteyksistä. Markku totesi Steinerin antaneen teoksissaan ymmärtää, että olisi pitänyt Emersonia aivan Goethen mittaisena esikuvanaan, ellei amerikkalainen esseisti olisi sattunut syntymään väärälle mantereelle… Melkoinen sielunsukulaisuuden tunnustus! Havainnon todistusvoimaa vahvistaa tieto siitä, että Goethe oli paitsi Steinerin, myös Emersonin filosofis-kirjallinen esikuva.

Mitkä yleiset piirteet yhdistävät ja mitkä erottavat Emersonin ja Steinerin ajattelua? Aatehistoriallisesti molemmat sijoittuvat samaan saksalaisen ajattelun jatkumoon, joka ponnistaa Kantista kohti Goethea, myöhempiä romantikkoja ja idealisteja, ammentaa varhaisesta hermeneutiikasta ja ennakoi monin tavoin 1900–luvun fenomenologiaa eli elävän kokemuksen filosofiaa. Molemmat olivat syvästi kiinnostuneita henkisestä maailmasta, Steiner tuota maailmaa sangen seikkaperäisesti luotaavana hengentieteilijänä, Emerson poeettis-esseistisenä eklektikkona, jonka varsinaisten uskomusten jäljittäminen on joskus työläämpää kuin systemaattisen Steinerin.

Niin amerikkalaisen esseistin kuin antroposofian luojan sivistysihanne oli pohjimmiltaan klassinen, ja molemmat kehittelevät omaperäisin tavoin aatehistorian elämänfilosofista juonnetta, jossa käsitystä hyvästä (ja syvästä) elämästä uusinnetaan 1800– ja 1900–luvun sielunmaisemiin sopiviksi. Molempien mielikuvituksen vangitsi ajatus siitä, että pieni pisara voi kätkeä sisälleen valtameren, yksi ihminen voi edustaa koko ihmiskuntaa. Steinerin viimeisinä vuosinaan luoma veistos Ihmiskunnan edustaja kantaakin samaa nimeä kuin eräs Emersonin pääteoksista Representative Men (1850).

Entä Steinerin Emerson-viittaukset? Kaikkien sitaattien kartoittamisessa riittää vielä työtä, mutta mainittakoon kymmenien viittausten joukosta yksi. Esitelmälehtisessään Suomi ja Kalevala (esitelmä pidetty alun perin Dornachissa 1914) Steiner siteeraa Emersonin lausahdusta ranskalaisesta esseististä Michel de Montaignesta. Montaignen ajatukset ovat Emersonin sydäntä niin lähellä, että hänestä tuntuu, kuin hän itse olisi kirjoittanut Montaignen esseekokoelman. Kirjasessaan Steiner tulkitsee toteamusta vihjeeksi siitä, että Emerson uskoi sielunvaellukseen. Emersonin kirjallinen hyperbola saa jokseenkin kirjallisen tulkinnan kahden eri aikoina eläneen sielun, Emersonin ja Montaignen, kohtalonyhteydestä.

Pieni sitaatti ja siitä tehty tulkinta auttaakin hahmottamaan myös Emersonin ja Steinerin eroja. Siinä missä Emerson käytti räiskyvissä esseissään pitkälle vietyjä retorisia tehokeinoja – ammensi samassa lauseessa häikäilemättä niin hindulaisuudesta kuin aikansa rajatiedosta – Steinerin ajatteluprojekti on kokonaisuudessaan järjestelmällisempi. Molemmat tähtäsivät ajattelullaan pikemminkin maailman muuttamiseen kuin sen tulkitsemiseen, mutta tähtäyspisteet olivat erilaiset. Emerson tahtoi kirjoituksillaan luoda Yhdysvaltoihin omaperäisen, alkuvoimaisen kirjallisen perinteen, kun taas Steiner halusi luoda uuden tieteen, jonka perustalle pystytettäisiin kokonainen kasvatusjärjestelmä.

Emerson ja Steiner – kaksi kulttuurin uudistajaa, jotka edellisen sanoin edustivat ihmisyyttä (stand here for humanity). Molemmat onnistuivat tehtävissään niin hyvin, että heidän esimerkkinsä innoittaa edelleen sekä kasvattajia että kirjailijoita.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>