Kahvilla laitospomon kanssa

Tapasin täällä perjantaina viimein Harvardin yliopiston filosofian laitoksen johtajan Sean Kellyn, joka on ollut koko vuoden virkavapaalla. Siksi miitinki Seanin kanssa onnnistui vasta nyt keskikesällä, ja mukavaa olikin miekkosta nähdä!

Sean kutsui minut toimistolleen iltapäiväksi. Rupattelimme niitä näitä, esitin kymmenisen minuutin tiivistelmän omista Emerson-tutkimuksistani, ja Sean kuunteli innostuneena. Hän kertoi työstävänsä parhaillaan tunnetun mannermaisen filosofin, Hubert Dreyfusin kanssa Dostojevskin ja Kierkegaardin olemiskäsityksiä käsittelevää kirjaa, jossa olisi sijansa myös kristillisellä ajattelulla. Käsite “mannermainen filosofia” tarkoittaa nk. analyyttiselle filosofialle vastakkaista tai ainakin siitä poikkeavaa filosofian suuntausta, joka on vahvoilla erityisesti Saksassa ja Ranskassa ja jossa pyritään ajattelemaan mieluummin mutkikkaita asioita mutkikkaasti kuin selkeitä asioita selkeästi (niin kuin analyyttisessa filosofiassa tehdään). Analyyttiseesti suuntautuneelle filosofian laitokselle tuokin raikkaan tuulahduksen Dostojevskia ja Kierkegaardia tutkiva laitoksen johtaja!

Sanoin Seanille että kahvia pitäisi saada. Koska Emerson Hallista ei oikein mistään kahvia saa, Sean ehdotti että kävelisimme pari korttelia kahvilaan nimeltä Crema Cafe (jossa saa Cambridgen parhaat cappucinot), ja jatkaisimme matkalla keskustelua. Niin teimmekin, Sean amerikkalaiselle tyylille uskollisesti lenkkareissa, farkuissa ja flanellipaidassa, ja minä mukamas-mielestäni pikkuisen formaalimmim pukeutuneena sukkuloimme tietöiden ja muiden kadun melujen keskeltä kohti kahvilaa. Jatkamme keskustelua siitä, kuinka Amerikassa ei oikein ymmärretä aatehistorian merkitystä – vaan sitä pidetään arvoltaan toissijaisena reaaliseen historiaan nähden – ja ehkäpä siksikin muutamien amerikkalaisten filosofien tutkimuksessa ammottaa aukko.

Kun palailimme cappucinot kourissamme takaisin kohti Harvard Yardia, kerroin Seanille olevani ortodoksi. Tuosta uutisesta amerikkalaiset – niin kadunmiehet kuin akateemikot – poikkeuksetta innostuvat, joskin oma työnsä on aina selittää, olenko oikeastaan “Russian” (venäläinen), “Finnish” (suomalainen) vai “Eastern” (itäinen) ortodoksi. USA:ssahan erilaiset kristilliset kirkkokunnat ja lahkot muodostavat varsinaisen tilkkutäkin. Seania kiinnosti aihepiiri myös siksi, että hän koettaa uutta kirjaansa varten saada otetta Dostojevskin uskonnollisesta ajattelusta.

Yhteensä ehdimmekin jutella puolisentoista tuntia, kunnes Seanin piti palata toimistolleen ja lapsille suunnattua filosofiaprojektia hahmottelemaan. Siitä singahdin pelaamaan viikonlopunvieton käynnistävät sulkapallogeimit ystäväni Anshulin kanssa, jonka matkaväsymyksistäni huolimatta onnistuin kukistamaan. Mukavaa oli aiemmin huomata sekin, kuinka ihan muina miehinä saatettiin Seanin kanssa jutella kaikenmoisia, lapsista, uskonnosta ja Amerikasta.

[päät palanneet paikoilleen, tai ainakin melkein]

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>