Remonttireiska!

Toivottiin semmoisia henkilökohtaisempia kirjoituksia. Ajattelin kirjoittaa kirjoituspöydistä. Olin kaksi viikkoa Suomessa, häitäni suunnittelemassa, ja taas on sydämeni siellä…

Joskus viisitoistakesäisenä vaihtarina en niin muista aivan sietämättömästi ikävöineeni kotiin, nyt kaipaan! Pieni kiusaus olisi muuttaa blogi hääblogiksi, mutta hillitsen itseni…

Takaisin kirjoituspöytiin: ennen lähtöäni ajattelin, että sellainen pitäisi saada. Iltakävelylläni kotikulmilla bongasin tämän, vinon ja rähjäisen mutta mukavasti harteille nostettavan:


ENNEN: surullinen kirjoituspöytä kadunkulmasta

Pitäisi tuunata kuntoon. Ostin sahan, halvimman sellaisen, mutta mitä tekee sahalla, jonka yläreunassa on metallinen levennys niin, ettei sillä minkään läpi leikkaa?

Kyselin kämppiksiltä nauloja, muttei heillä ollut, sahaa on turha edes kysyä… Naapurissa liikkuu sätkää poltteleva Boston Bruins -mies, jonkinlainen sähköasentaja kai.

Amerikassa kaikki on suurempaa, niin myös saha, jonka Obituary-paitaa (klassinen hevibändi joskus 80-luvulla) kantava naapurini minulle lainaa:


SAHA: Amerikkalainen ja eurooppalainen käsitys

Kaveri tulee tarkastamaan nikkarointiani. Juttelemme jääkiekosta (Bruins kun on Bostonin paikallinen joukkue, jossa pelaa maalivahti Tuukka Rask), kuinkas muuten, kuin yhtenä suurena white trash-perheenä…

Ikävään tuo lohtua ajatus, että voin pöydältä kirjoittaa rakkaimmilleni. Kun täällä tunnen oloni yksinäiseksi, voin löytää iloa vasaroista ja sahoista, tutkijan reviirin venyttämisestä!

Lopputuloksessa tähtäsin skandinaaviseen linjakkuuteen, ilmaisun yksinkertaisuuteen ja kirkkauteen, valmiin pöydän jämäkkyyttä ja käytännöllisyyttä unohtamatta:


JÄLKEEN: dosentin vastaanotolla käynyt pöytä

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>