UUSI VALOKUVANÄYTTELY!

KAUKAINEN LÄHIN-näyttely esittää läheisiä näkymiä tutuista kaupungeista, mutta kuvissa tutut paikat ovat muuntuneet vieraiksi ja oudoiksi. Usein kaikkein lähin – oma kotiseutu, arjen kauneus tai arkisen ympäristön rumuuden kauneus – onkin kaikkein vaikeinta nähdä ja kuvata, ja tähän haasteeseen Heikki A. Kovalainen ja Heikki Palomaa kuvillaan tarttuvat…

Sekä Kovalaisen että Palomaan kuvat myynnissä, hintaan 80120 €,
joko Kulttuuribingon tiloista (Mäkelininkatu 29 A 11) tai sähköpostitse –
Näyttely on avoinna KOKO TOUKOKUUN mape klo 12–18!

Kovalaisen ja Palomaan ajatuksia kuvaamisesta (PDF)

T E R V E T U L O A !

Kovalainen: 1–6


Sillan alla on elämä, 40 cm x 30 cm
mustin kehyksin 100 €


Luonto kuolee, 40 cm x 30 cm
mustin kehyksin 100 €

Ensimmäisen valokuvanäyttelyni nimi oli Varjomuunnelmia, ja kuva Sillan alla on elämä (aiemmalta nimeltään Värimuunnelmia) niveltyy tuon näyttelyn teemoihin jo alkuperäisellä otsikollaan. Hyvät kuvat ovat kuin musiikki: näennäisesti erilaisetkin kuvat voivat kuljettaa muotokielessään toisilleen sukua olevia teemoja, jotka voivat kuvien välisessä (tai kuvien sisäisessä) vuoropuhelussa limittyä toisiinsa samaan tapaan kuin musiikilliset teemat seuraavat toisiaan sinfoniassa. Helsingissä Pasilan ratapihan kulmilla otettu kuva Sillan alla on elämä muuntaa arkisen maiseman graafiseksi värileikiksi: taka-alan koivut vaikuttaisivat hengittävän sillan mustanpuhuvia palkkeja edempänä, vaikka kuvatussa ympäristössä ne olivatkin sillan takana. Toisessa kuvassa Luonto kuolee olen kuvannut nykyisen työhuoneeni Harakansaaren taiteilijatalon (Kaivopuiston edustalla merellisessä Helsingissä) kallioille kuollutta lintua. Raadollinenkin voi olla kaunista: luonnon muodoissa on aina omanlaistaan symmetriaa.


Kaupungin valot, korkeat talot, 50 cm x 40 cm
mustin kehyksin 120 €

Alun alkaen – kun valokuvaamisesta alkoi vähä vähältä tulla minulle toinen luonto – koin kuvausoivalluksia usein mustavalkoisten kuvien äärellä ja vahvoin kontrastein. Vaikka nykydigiaikana ”mustavalkokuvaaminen” onnistuu mille tahansa kuvalle jälkeenpäin yhdellä klikkauksella, itse olen ottanut kaikki mustavalkokuvani alun perinkin kamerallani mustavalkoisina. Suosin kuvatessani tällaista keskittymistä kuvaushetkeen, sillä vain tällä tavoin kuvaaminen on aidosti kohtaamista ympäröivän maailman kanssa. Jos kuvia käsitelläänkin jälkeenpäin, ovat käsittelymahdollisuudet kuitenkin riippuvaisia alkuperäisestä kuvasta. Väreistä juuri musta lienee suomalais-slaavilaisessa sielunmaisemassa perustunne, joka ei kuitenkaan millään tavoin merkitse synkkyyttä. Pikemminkin ajattelen pimeyttä perustavana elämään kuuluvana seikkana, jota ilman ei voi olla ensinkään valoa (samalla tavoin hyvä musiikkikin nousee aina hiljaisuudesta tai tapahtuu hiljaisuutta vasten).


Soran henki I, 40 cm x 30 cm
valkoisin kehyksin 100 €


Soran henki II, 40 cm x 30 cm
valkoisin kehyksin 100 €

Hullut ideat toimivat parhaiten. Muutamia vuosia sitten summittaisella ajelulla Turun ja Helsingin välisissä maastoissa Sammatin risteilevillä metsäteillä päätimme pysäyttää automme teiden varsilta löytyneelle soramontulle, joka ei sentään paikkana ollut mitenkään ilmeisen pittoreski. Jokin selittämätön oikku sai minut asettelemaan kamerani meitä kyydinneen sinisen Toyotan konepellille, johon heijastui sinänsä mitäänsanomattoman harmaan sorakasan kivet… Soramontun kivikasan sielunelämää jäljittävissä kuvissani olen siis asettunut vastakkain sinänsä melko rumankin maiseman kanssa, josta olen tahtonut kamerallani poimia jotakin elinvoimaista ja abstraktia. Ehkäpä olen onnistunut kaivamaan sorasta esiin enemmän valoa ja väriä kuin paljas silmä siinä näkee. Kuvatessani olen usein mieltynyt geometrisiin muotoihin (kauniit asiat henkivät niin usein matemaattista harmoniaa), ja tuosta suuntauksesta nämä kuvat lienevät puhtaimmat esimerkkini.


Kulmikkaat talot, sielukkaat puut, 50 cm x 40 cm
mustin kehyksin 120 €

Kovalainen: 13–17


Oksat ovat pieniä nostureita, 50 cm x 40 cm
mustin kehyksin 120 €

Kun Kaukainen lähin-näyttelyä valmistellessamme sain tutustua Heikki Palomaan näyttelyyn valitsemiinsa kuviin, ajattelin omien kuvieni joukosta korostaa entisestään kolkkoja ja kulmikkaita kaupungin muotoja esittäviä kuvia, joiden ajattelin kiehtovalla tavalla juttelevan Heikin kuvien kanssa. Kiehtovin haaste noussee siitä, voiko läheistä miljöötä kuvata niin, että se muuntuu läheisestä kaukaiseksi: tavallinen muuntuu epätavalliseksi, jopa teollisista teräsrakenteista (kuten tässä kuvassa kauan sitten käytöstä poistuneesta telakan nosturista) tulee yhtäkkiä kotoisia ja yleviä. Tuollaisen kuvausoivalluksen voi oikeastaan tehdä myös osaksi omaa elämäntyyliään, elämänfilosofiaansa: tahdon havaita ympäröivää maailmaa ja elämää niin, että löydän pienistä ja tavanomaisistakin asioista kauneutta…


Kaukainen lähin, 40 cm x 30 cm
mustin kehyksin 100 €


Pysäytä minut, 40 cm x 30 cm
mustin kehyksin 100 €

Ihmisiä on haastavaa kuvata: jos luonto ja rakennukset (maa ja taivaskin) ovat yleensä enemmän tai vähemmän paikoillaan, ihmiset ovat aina liikkeessä, he viuhtovat käsillään, heidän katseensa etsii jatkuvasti ympäröivästä maailmasta jotakin kiinnostavaa, heidän kävelynsä on usein tempoilevaa, ja saattaapa joku kadulla kulkeva nuori yhtäkkiä suojatietä ylittäessään kääntyä takaisin muistettuaan unohtaneensa jotakin… Pysäytä minut on kuvattu Helsingin rautatieasemalla ventovieraasta (ja ehkä juuri siksi lähelle tulevasta!) nuoresta parista. Toisen kuvan, Kaukaisen lähimmän, kohde on tutumpi mutta otoksen tyylillinen konsepti sitäkin leikillisempi: kuvan eroottista latausta pehmentää ”äkkiväärä” sommittelu, jossa kuvan varsinainen kohde on sijoitettu kuvan laitaan. Myös kuvan harkittu tärähtäneisyys korostaa otoksen urbaania ja modernia ilmettä!


Outo talvi 1, 50 cm x 40 cm
mustin kehyksin 120 €


Outo talvi 2, 50 cm x 40 cm
mustin kehyksin 120 €

Joitakin vuosia sitten Tampereella – eli pohjoisesta näkökulmasta sangen eteläisessä Suomessa – talviset puut alkoivat yhtäkkiä kerätä oksilleen lumihuurretta, joka pysyi kuin pysyi niiden oksilla monia viikkoja ja sillä tavoin tuli jotenkin osaksi omaa tamperelaista elämääni. Koen kiitollisuutta siitä, että sain asua polveilevilta järvimaisemiltaan mukavasti Kainuuta ja Oulujärven rantoja muistuttavilla seuduilla Tampereella, josta taisi sittemmin tulla minun ensimmäinen valokuvauksellinen kotini. Jos talvella ympäröivä luonto onkin jäätyneenä omilla ”talviunillaan”, puiden oksilla asuva lumi herättää maailmaa eloon jollakin melkeinpä henkisellä tavalla. Usein kuvissani pyrinkin tuomaan esille ympäröivän maailman herkkien detaljien avulla omaa sisäistä herkkyyttäni.

Kovalainen 19–21


Lähdön valo, 3 x (40 cm x 30 cm), mustin kehyksin [kolme yläkuvaa]
Viimeinen ehtoollinen, 3 x (40 cm x 30 cm), mustin kehyksin [kolme alakuvaa]

Suuret kaupungit kasvavat, pienet paikat – kuten kotikaupunkini Kuhmo – menettävät vuodesta toiseen asukkaitaan suurempiin kasvukeskuksiin. Muuttoliike on yhtä vääjäämätöntä kuin se on haikeatakin, ja juuri siksi meidän olisi tehtävä kaikkemme pientenkin muuttovirtojen kääntämiseen.

Kaukainen lähin -näyttelyssä on mukana oikeastaan vain yksi henkilökohtainen kuvasarja, joka muodostuu kuudesta vanhempieni Kuhmosta Ouluun suunnannutta muuttoa kuvaavasta otoksesta, joissa olen kuvannut äitini ja itseni lisäksi (kolme yläkuvaa) isäni viimeisen aterian tutussa Konttipolun kodissa (kolme alakuvaa). Vaikka kuvat ovatkin omakohtaisia, toivon niiden tavoittavan samalla jotain yleisinhimillistä.

Meidän perheessä me miehet taisimme ottaa kotoa poismuuton herkemmin kuin äitini ja siskoni, jotka taisivat ajatella muuttamista käytännöllisemmin. Jospa kuvasarjani onnistuisikin vangitsemaan jotakin tuosta Kovalaisten miesten sielunmaisemasta!

Kovalainen: 18, 21, 27–29


Purjekari, 40 cm x 30 cm
valkoisin kehyksin 100 €


Veden yli, 40 cm x 30 cm
valkoisin kehyksin 100 €

Vaikka monet kuvani ovat tummia, olen yhä enenevässä määrin kiintynyt myös räikeisiin väreihin, yltiöpäiseen valoon, jonka liikettä tahtoisin erityisesti tulevissa kuvissani jäljittää. Räikeän abstraktia – melkeinpä koloristista – suuntausta edustavat näyttelyssäni Oulujärvellä kuvattu kuvapari Purjekari ja Veden yli. Kuten Soran henki kuvasarjassa, näissäkin kuvissa olen pyrkinyt heittäytymään ympäröivän maailman kanssa sellaisiin tilanteisiin, ettei enää olennaista ole niinkään se, mitä kuva ”esittää”, kuin se, mitä otos tuo esille kuvaajan tavasta nähdä ja kokea. Paljastettakoon kuvien ottotavasta sen verran, että niitä hallitseva keltainen väri ei ole taivaalla vaikuttanut outo valoilmiö! Muu jääköön katsojan tutkailtavaksi…


Sielun maisema, 50 cm x 40 cm
valkoisin kehyksin 120 €

Ensimmäiset kokeelliset valokuvani otin Kuhmossa kaupunkia halkovan Pajakkakosken rannoilla Kuhmon kamarimusiikkina aikoihin heinäkuussa 2009. Näissä kuvissa kameran täräyttäminen ja kosken liikkeen seuraaminen muodostuvat omakohtaiseksi hahmotukseksi Pajakkakosken ”sielunelämästä”. Koskea voi kuvata joko vangitsemalla taka-alan koivut ja korostamalla veden liikettä (oikean kuvasarjan keskimmäinen kuva) tai vaihtoehtoisesti vangitsemalla veden liikkeen ja laittamalla etualan kivet ja taka-alan puut liikkeeseen (erityisesti oikean kuvasarjan alimmainen kuva). Sarjallisia koski-kuviani ajattelen musiikillisina etydeinä, jotka ovat tehneet minulle valokuvaamisesta elävän tavan ilmaista itseäni. Maalauksellisuudessaan ja yksikertaisessa kiteyttämisessään Pajakkakoski-kuvat kuuluvat rakkaimpiini.

HUOM. kolmen kuvan sarjat tulossa tälle sivulle; koko sarjasta ks. Home.